Vanukaswienerit ja väriä ihoon

Vanukaswienerit ja väriä ihoon

Odotimme, että leivomme koulussa taas perinteisiä saksalaisia leipiä, mutta koimmekin yllätyksen, kun opettaja kertoi meidän valmistavan lehtitaikinatuotteita.

Suomessa valmistamme noin kolmen kilon lehtitaikinan per oppilas, mutta

 

Mahalaukut ja kauppakassit

Mahalaukut ja kauppakassit

Lähdimme kymmenen aikoihin kohti Weidenia, jossa sijaitsi perinteinen liharavintola. Ravintolan erikoisuus on iso Wieninleike, josta riittäisi varmaan kolmelle, mutta annos oli suunniteltu yhdelle. Annoksista selvittyämme "vierimme" takaisin autolle.

Jatkoimme ravintolasta Weidenin keskustaan, johon meille oli varattu vapaa-aikaa. Käytimme ajan ostoskadulla erilaisissa liikkeissä kierrellen. Meistä jokainen taisi löytää täytettä matkalaukkuihin.

Iltapäivällä palasimme takaisin asuntolalle, edelleen mahat täynnä.

Kuninkaalliset kehitysvammaiset

Kuninkaalliset kehitysvammaiset

Lähdimme aamulla kohti Freihungin rautatieasemaa, josta päämääränämme oli kehitysvammaisten ammattimessut Nürnbergissä. Messujen tarkoituksena oli osoittaa vammaisten kyvykkyys työskennellä eri ammateissa. Messuilla näimme kaikkea keramiikasta karamelleihin ja pyörätuoleista patalappuihin. Jokainen oppi varmasti vähän lisää siitä, miten joku diagnoosi ei määritä elämänlaatua.

Messujen jälkeen kävimme Nürnbergin kirkossa ja samana päivänä saimme kokea myös juutalais-islamilaisen kirkon. Kiersimme Nürnbergin linnaa, jossa oppaanamme toimi mukanamme ollut puu-alan mukava opettaja, joka kertoi tarinoita linnan kuninkaallisista. Linnan tornista oli hienot näkymät kaupunkiin. Ennen Grafenwöhriin paluuta shoppailimme ja tutustuimme uuteen kaupunkiin.

Grafenwöhrissä kävimme kaupassa ja jalat kiittivät, kun päivä oli ohi.

Rusinoita, rommia ja vähän ruista

Rusinoita, rommia ja vähän ruista

Teimme koulussa pääsiäisleipää, joka muistutti ulkoisesti hieman limppua ja maultaan lähinnä rusinapullaa. "Limppufiilis" laimeni, kun makea leipä kuorrutettiin keitetyllä marmeladilla ja pomadalla. Leipätaikinaan sekoitettiin tiistaina valmistettu rusina-mantelitäyte, joka maustettiin rommilla.
Samana päivänä valmistimme myös "ruissämpylöitä", mutta ruisjauhon määrä taikinassa ei ollut erityisen vakuuttava.

Pääsimme koulusta jälleen ennen kahtatoista ja söimme ruokalassa ennen asuntolalle suuntaamista. Koulun ruokala on suht´pieni tila, jossa iäkäs pariskunta tarjoilee jokaiselle oman aterian.
Päivään ei mahtunut paljoa muuta muistettavaa, mutta pomadakuorrutteisia leipiä emme tule unohtamaan.

Kynsilakkaa ja lävistyksiä

Kynsilakkaa ja lävistyksiä

Aamulla heräsimme jännittyneinä koulupäivään, söimme aamupalaa ja kävelimme koko porukalla kouluun.

Koulu alkoi vasta klo 8:45, toisin kuin Suomessa.

Leipomossa meitä odotti opettajamme Christofer Flor sekä kolme epähygieenista oppilasta. Suomessa Evira on asettanut elintarvikealalle tarkat hygieniavaatimukset esim. kynsilakka ja esillä olevat lävistykset ovat kiellettyjä. Saksassa työskennellään vapaamuotoisemmin eikä tyttöjä vaadita peittämään hiuksia tai lävistyksiä.

Luokkaamme voisi verrata ammattistarttiin ja se näkyi oppilaiden työpanoksessa sekä osaamisen tasossa. Asennoiduimme näyttämään taitomme ja myös Christofer huomasi sen. Valmistimme leipiä (mm. patonkeja ja kuuluisasta bretzel-taikinasta leipätankoja). Tytöt ottivat muutaman leivän itsellensä ja me saimme loput tuotavaksi asuntolalle.

Illemmalla lähdimme porukalla ruokakauppaan sekä tutustumaan muihin paikallisiin kauppoihin esim. Kík ja T€di.

Turbulenssia ja avaruutta

Turbulenssia ja avaruutta

Saavuimme kaikki aamukolmeksi koululle ja väsyneinä mutta innostuneina jatkoimme lentokentälle. Lentokentällä lähtöselvitys sujui hyvin Ja ostosten kera jatkoimme lentokoneeseen. Lennon aikana oli pientä turbulenssia. Mutta muuta moitittavaa ei löytynyt. Münchenin lentokentältä jatkoimme bussilla rautatieasemalle ja sieltä junalla Wiedeniin.

Wiedenissä meitä oli vastassa Eva ja hänen, mukanaan tulimme Grafenwöhrin asuntolalle. Aluksi asuntola vaikutti vaatimattomalta, mutta  kuitenkin täältä löytyi kaikki tarvittava paitsi internet. Koulu puolestaan ylitti odotukset avarilla rakennuksilla ja mukavalla henkilökunnalla. Pääsimme näkemään leipomotilat sekä opettajamme. 

Koululta suuntasimme nälkäisinä syömään paikallisen hotellin ravintolaan. Ruoan jälkeen palasimme asuntolalle "asettumaan taloksi". Hieman levättyämme lähdimme katsomaan kylää tarkemmin ja ostimme tärkeimmät ruokatavarat. Illalla meistä jokainen nukahti nopeasti.

9.3.2015