Menneisyyden henget 21.3

Menneisyyden henget

Aamulla lähdimme ajamaan autolla Tsekkiläisten opiskelijoiden kanssa kohti vanhaa Keskitysleiriä.

Keskitysleirin nimi on Flüttenberg.

Leirillä meitä opasti englannin kielellä opas joka kuljetti meitä pitkin aluetta. Opas selitti aika tarkasti asiat jolloin ne valkenivat meille opiskelijoille. Alueella oli jäljellä mm. vanha ruokala sekä krematorio hautoineen.

Leiristä päälimmäiseksi tunteeksi jäi kuitenkin sääli niitä kohtaan, jotka olivat tuolla kuollut.

Heilutus tuo hyvästien 27.3

Heilutus tuo hyvästien

Lähtöpäivä, mitä, ai nyt jo?

Juulia ja Laura heräsivät jo seitsemän aikoihin, kun osa heräili vasta yhdeksän aikaan.

Asuntolalta lähdimme noin kello kaksitoista autolla, rautatieasemalle jolloin juuri alkoikin satamaan. Koko reissu ilman sadetta paitsi viimeisenä päivänä.

Istuimme junassa muutaman tunnin, jonka jälkeen suuntasimme bussilla münchenin lentokentälle. Kaikki tuntui hyvin haikealta, koska Grafenwöhristä oli tullut jollain tapaa jo "koti". Lentokentällä Onni ohjeisti meille lentolippujen tulostuksen, jonka jälkeen olimme vapaalla jalalla kentän alueella seuraavat 4tuntia. Jotkut kävivät syömässä, toiset ostivat evästä paluumatkalle.

Pitkän paluumatkan jälkeen saavuimme helsinkiin josta yhteiskuljetuksella hämeenlinnaan. Koululle saavuttuamme ihmiset halailivat toisiaan ja kiittivät mahtavasta reissusta! 

Uskomme ettei kukaan tule unohtamaan tätä matkaa koskaan, joten kiitos ihana Grafenwöhr!

Kun kuva kestää pitempään 26.3

kun kuva kestää pitempään

Tänään ei koulussa tehty mitään erityistä, mutta otimme toki yhteiskuvat opettajiemme kanssa ja jaoimme kaikille tuliaisemme suomesta (tavastia-termosmukit ja Hämeenlinna-kirja). Ihmiset olivat hyvin otettuja lahjoistamme ja tuntui todella hämmentävältä lähteä koulusta lopullisesti pois.

 Asuntolalla keskityimme pakkaamiseen ja tarkkoihin matkatavaroiden painorajoituksiin. Monet olivat innoissaan kotiin pääsemisestä!

Vapaata seikkailua

Vapaata seikkailua 25.3

Meillä leipureilla ei ollut koulua, sillä leipuri-opettajamme piti kokeita koko päivän. Koulun tilalle meille olikin järjestetty reissu Ambergiin, joka on noin 40km päässä Grafenwöhristä.
Mukaamme lähteneet kaksi koulun opettajaa esittelivät meille kaupunkia. Näimme mm. raatihuoneen, torin, vanhaa kaupungin muuria sekä maailman pienimmän hotellin, Eh'häuslin. Se on rakennettu jo 1728. Ennen hotelliksi muuttamista se toimi asuntona avioituville miehille. Sillä oli laki, jonka mukaan miesten piti todistaa, että heillä on katto pään päällä ennenkuin pystyivät avioitumaan. Asuntoa vuokrattiin VAIN yhdeksi päiväksi jona aikana kerkesivät avioitumaan & kunta sai tästä hieman lisää rahaa.

Viimeisenä kävimme paikallisessa panimoravintolassa /Schloderer Bräu) syömässä, jonka jälkeen lähdimme takaisin grafenwöhriin. Loppupäivä kului rennosti asuntolassa ja kylällä.

Vivahde suomesta 24.3

Vivahde suomesta

Vietimme tavallisen koulupäivän, mutta ehkä jo hieman haikeina, sillä montaa päivää ei ollut enää jäljellä. Teimme luokallemme maistiaisiksi korvapuusteja sekä käpypitkoja.

Hyytävää junailua sekä karmivaa katseltavaa 23.3

Hyytävää junailua sekä karmivaa katseltavaa

Antilla ja Eevalla oli tavallinen koulupäivä Grafenwöhrissä. Koulupäivän päätyttyä he ja muut suomalaiset lähtivät kohti Nürnbergiä, johon myös tytöt (Juulia & Laura) olivat matkalla Mainzista.

Tavattuamme rautatieasemalla menimme Doku Centrumiin (Dokumentation Centre Nazi Party Rally Grounds). Siellä toimii natsimuseo. Museo herätti paljon ajatuksia ja surua. Siellä oli mm. lasten piirroksia juutalaisten tappamisesta. Rakennus on toiminut toisen maailmansodan aikana ylimmän johdon hiihtokeskuksena.

Lähdettyämme museosta meillä oli hieman vapaata aikaa kierrellä kaupungilla. Kävimme syömässä ja piipahdimme muutamaan liikkeeseen.

Pian olikin aika lähteä Grundig Stadionille seuraamaan Fc Nürnbergin peliä. Vastustajana oli VfL Bochum, joka voitti ottelun 2-1. Tosin kukaan ei tainnut välittää pelistä niin paljoa, sillä katsomossa oli hyvin kylmä, joka johti siihen että lähes kaikki keskittyivät itsensä lämpimänä pitämiseen.

Pelin loputtua jäisinä ja päivästä uupuneina lähdimme takaisin Grafenwöhriin, jossa suoraan unten maille.

Vanukaswienerit ja väriä ihoon

Vanukaswienerit ja väriä ihoon

Odotimme, että leivomme koulussa taas perinteisiä saksalaisia leipiä, mutta koimmekin yllätyksen, kun opettaja kertoi meidän valmistavan lehtitaikinatuotteita.

Suomessa valmistamme noin kolmen kilon lehtitaikinan per oppilas, mutta

 

Mahalaukut ja kauppakassit

Mahalaukut ja kauppakassit

Lähdimme kymmenen aikoihin kohti Weidenia, jossa sijaitsi perinteinen liharavintola. Ravintolan erikoisuus on iso Wieninleike, josta riittäisi varmaan kolmelle, mutta annos oli suunniteltu yhdelle. Annoksista selvittyämme "vierimme" takaisin autolle.

Jatkoimme ravintolasta Weidenin keskustaan, johon meille oli varattu vapaa-aikaa. Käytimme ajan ostoskadulla erilaisissa liikkeissä kierrellen. Meistä jokainen taisi löytää täytettä matkalaukkuihin.

Iltapäivällä palasimme takaisin asuntolalle, edelleen mahat täynnä.

Kuninkaalliset kehitysvammaiset

Kuninkaalliset kehitysvammaiset

Lähdimme aamulla kohti Freihungin rautatieasemaa, josta päämääränämme oli kehitysvammaisten ammattimessut Nürnbergissä. Messujen tarkoituksena oli osoittaa vammaisten kyvykkyys työskennellä eri ammateissa. Messuilla näimme kaikkea keramiikasta karamelleihin ja pyörätuoleista patalappuihin. Jokainen oppi varmasti vähän lisää siitä, miten joku diagnoosi ei määritä elämänlaatua.

Messujen jälkeen kävimme Nürnbergin kirkossa ja samana päivänä saimme kokea myös juutalais-islamilaisen kirkon. Kiersimme Nürnbergin linnaa, jossa oppaanamme toimi mukanamme ollut puu-alan mukava opettaja, joka kertoi tarinoita linnan kuninkaallisista. Linnan tornista oli hienot näkymät kaupunkiin. Ennen Grafenwöhriin paluuta shoppailimme ja tutustuimme uuteen kaupunkiin.

Grafenwöhrissä kävimme kaupassa ja jalat kiittivät, kun päivä oli ohi.

Rusinoita, rommia ja vähän ruista

Rusinoita, rommia ja vähän ruista

Teimme koulussa pääsiäisleipää, joka muistutti ulkoisesti hieman limppua ja maultaan lähinnä rusinapullaa. "Limppufiilis" laimeni, kun makea leipä kuorrutettiin keitetyllä marmeladilla ja pomadalla. Leipätaikinaan sekoitettiin tiistaina valmistettu rusina-mantelitäyte, joka maustettiin rommilla.
Samana päivänä valmistimme myös "ruissämpylöitä", mutta ruisjauhon määrä taikinassa ei ollut erityisen vakuuttava.

Pääsimme koulusta jälleen ennen kahtatoista ja söimme ruokalassa ennen asuntolalle suuntaamista. Koulun ruokala on suht´pieni tila, jossa iäkäs pariskunta tarjoilee jokaiselle oman aterian.
Päivään ei mahtunut paljoa muuta muistettavaa, mutta pomadakuorrutteisia leipiä emme tule unohtamaan.

Kynsilakkaa ja lävistyksiä

Kynsilakkaa ja lävistyksiä

Aamulla heräsimme jännittyneinä koulupäivään, söimme aamupalaa ja kävelimme koko porukalla kouluun.

Koulu alkoi vasta klo 8:45, toisin kuin Suomessa.

Leipomossa meitä odotti opettajamme Christofer Flor sekä kolme epähygieenista oppilasta. Suomessa Evira on asettanut elintarvikealalle tarkat hygieniavaatimukset esim. kynsilakka ja esillä olevat lävistykset ovat kiellettyjä. Saksassa työskennellään vapaamuotoisemmin eikä tyttöjä vaadita peittämään hiuksia tai lävistyksiä.

Luokkaamme voisi verrata ammattistarttiin ja se näkyi oppilaiden työpanoksessa sekä osaamisen tasossa. Asennoiduimme näyttämään taitomme ja myös Christofer huomasi sen. Valmistimme leipiä (mm. patonkeja ja kuuluisasta bretzel-taikinasta leipätankoja). Tytöt ottivat muutaman leivän itsellensä ja me saimme loput tuotavaksi asuntolalle.

Illemmalla lähdimme porukalla ruokakauppaan sekä tutustumaan muihin paikallisiin kauppoihin esim. Kík ja T€di.

Turbulenssia ja avaruutta

Turbulenssia ja avaruutta

Saavuimme kaikki aamukolmeksi koululle ja väsyneinä mutta innostuneina jatkoimme lentokentälle. Lentokentällä lähtöselvitys sujui hyvin Ja ostosten kera jatkoimme lentokoneeseen. Lennon aikana oli pientä turbulenssia. Mutta muuta moitittavaa ei löytynyt. Münchenin lentokentältä jatkoimme bussilla rautatieasemalle ja sieltä junalla Wiedeniin.

Wiedenissä meitä oli vastassa Eva ja hänen, mukanaan tulimme Grafenwöhrin asuntolalle. Aluksi asuntola vaikutti vaatimattomalta, mutta  kuitenkin täältä löytyi kaikki tarvittava paitsi internet. Koulu puolestaan ylitti odotukset avarilla rakennuksilla ja mukavalla henkilökunnalla. Pääsimme näkemään leipomotilat sekä opettajamme. 

Koululta suuntasimme nälkäisinä syömään paikallisen hotellin ravintolaan. Ruoan jälkeen palasimme asuntolalle "asettumaan taloksi". Hieman levättyämme lähdimme katsomaan kylää tarkemmin ja ostimme tärkeimmät ruokatavarat. Illalla meistä jokainen nukahti nopeasti.

9.3.2015